Suomen kieli tuntui aluksi oudolta
”En ymmärtänyt alussa mitään, ja minusta tuntui siltä, etten ikinä voi oppiakaan suomea. Mutta vähitellen olen tottunut kieleen ja olen alkanut pitää siitä – suomi kuulostaa jo minusta kauniilta. ”Tämä on ihmeiden ihme”, Anna kertoo.
”Osaan nyt viikonpäivät, osaan laskea, ymmärrän jonkin verran puhetta ja haluamme ehdottomasti molemmat jatkavat suomen kielen opiskelua”, Anna jatkaa.
Nina Haimakka toimii ryhmän opettajana ja hänellä on ollut tapana antaa opiskelijoille pieniä tehtäviä seurata ja kuulostella erilaisia suomen kielellä käytäviä keskusteluja. Keravan ja Mäntsälän väliset junamatkat ovatkin tarjonneet monia hyviä arjen oppimistilanteita. TV:stä suosikkiohjelmat ovat uutiset ja sää. Naiset toteavat, että on ollut iso etu, että opettaja on osannut opettaa venäjäksi. Lisäksi tunneilla on ollut ohjaamassa omankielinen, ukrainalainen ohjaaja
Tetiana Mahdych.
Ninan mielestä ryhmä on oppinut todella hyvin suomea, takana on kuitenkin vain pari kuukautta opintoja.
”Opiskelijat ovat motivoituneita ja aktiivisia osallistumaan tunneilla joka päivä. Heitä on todella ilo opettaa”, Nina iloitsee.
Anna ja Katja ovat tyytyväisiä koulutuksen toteutukseen, jossa käytettiin oppikirjan lisäksi paljon tietokoneita ja hyödynnettiin verkko-opetusta.
”Olen saanut opiskella uudenaikaisella tavalla ja samalla olen oppinut paljon tietokoneiden käytöstä. Näistä taidoista on varmasti hyötyä jatkossa opiskelussa tai työssä”, sanoo Anna.
Sekä Annan että Katjan tavoitteena on saada työtä. ”Olemme valmiit tekemään mitä työtä tahansa”. Katja oli viime viikolla työhaastattelussa ravintola-alan tehtäviin, mutta vielä ei ole tietoa työpaikasta. Haastattelu oli mukava kokemus. Kovin pitkälle vieviä suunnitelmia on vaikea tehdä. Toiveissa on paluu Ukrainaan, ja tilanteen ennustaminen on mahdotonta.
”Muuttaessani Suomeen tiesin vain sen, että maa on pieni ja kaukana. Nyt olen rakastunut Suomeen ja vaikka Ukrainaan palaisinkin, niin varmasti tulen täällä myöhemmin käymään”, Katja toteaa
He viihtyvät hyvin Mäntsälässä ja ovat löytäneet pyöräilystä mieluisan harrastuksen.
”Emme koskaan Ukrainassa pyöräilleet. Pyöräily ei ole siellä tapana, eikä siihen ollut oikein tarvettakaan – kaikki oli lähellä eikä siellä ei ole samanlaisia pyöräteitä, joita on Suomessa. Mutta nyt ”jokainen reissu Mäntsälässä on mukava, merkityksellinen pyöräilyretki meille”, naiset hymyilevät.
Suomalainen jugurtti saa kiitosta – se on hyvää, mutta salmiakin tai lakritsin ystäviä heistä ei ole tullut.